***
Jokunen viikko häiden jälkeen Siiri vihdoin suostui menemään isänsä luokse yhdeksi viikonlopuksi. Suurimmaksi osaksi se kyllä johtui Bellan iänikuisesta painostamisesta.
- Muistakaa sitten käyttäytyä kunnolla siellä, Bella sanoi Siirille ja Jesperille juuri kun taksi oli ajanut pihaan hakemaan heitä.
- Joo, joo, Siiri huokaisi liitotellusti.
- Ei kun ihan oikeasti Siiri. Tiedän, että sinä osaat olla hankala halutessasi. Älä kosta sille naiselle minun ja isäsi virheitä. Se ei ole hänen vikansa.
- Ei käynyt mielessäkään, Siiri mutisi.
Tuomas asui vaimonsa kanssa toisella puolella kaupunkia. Bellan kotoa Tuomaksen kotiin ajoi vähän alle 20 minuuttia autolla.
- Tulkaahan sitten sisään sieltä pakkasesta, Tuomas sanoi innoissaan kun näki viimein molemmat lapsensa.
Saatuaan ulkovaatteet päältään Tuomas viittelöi, että he seuraisivat häntä yläkertaan.
Siiri sekä Jesper katselivat hieman epäluuloisina ympärilleen.
- Tämä oikean puolinen huone on teidän , Tuomas sanoi kun molemmat lapset saapuivat yläkertaan.
- Miksi meillä on yhteinen huone? Siiri tiukkasi heti isältään.
- Koska täällä ei ole tarpeeksi huoneita meille kaikille. Hyvinhän te voitte huoneen jakaa silloin kun olette täällä.
- Ihan sama. En tuu kyllä paljoo aikaa täällä viettämään, Siiri sanoi ylimielisesti.
- Siiri, Tuomas aloitti.
- Ihan tosi.
- No joka tapauksessa, mennään nyt alakertaan niin voin esitellä teidät muille.
- Nyt he tulivat, Tuomas ilmoitti alakertaan ilmestyneelle vaimolleen ja tämän pojalle.
Siiri katseli ahdistuneena keittiössä häärävää naista. Nainen oli täydellinen vastakohta hänen äidilleen.
Tomi! Voiko minulla enää huonommin mennä? Siiri pohti kun näki suurimman kiusankappaleen minkä tiesi istuvan isänsä olohuoneessa.
- Mukava kun pääsitte tulemaan. Toivottavasti teillä on nälkä kun sain juuri ruuan valmiiksi, Linda sanoi ystävällisesti.
- Tomi, sammutta se toosa ja tule tervehtimään ketä saimme kylään meille.
Tomi sammutti television ja katsahti laiskasti tulijoita.
- Mielenkiintoista, hän tokasi kun näki Siirin seisovan eteisessä.
Kumpikaan nuorista ei vaivautunut tervehtimään toisiaan. Molemmat vain mulkaisivat toisiaan pahasti.
- Voisinks mä mennä isälle yöks tänään? Tomi kysyi kun he siirtyivät ruokapöytään.
- Et, tänä viikonloppuna me tutustumme toisiimme, Linda vastasi ja loi tiukan katseen poikaansa.
- No me tunnetaan jo Siirin kanssa, Tomi ilmoitti ja loi ylimielisen katseen Siiriin.
- Ai tunnette vai? Tuomas kysyi ihmeissään ja Lindan suu kääntyi hymyyn.
- Sehän on hyvä juttu sitten jos olette jo toisillenne tutut, Linda vastasi.
- Me ollaan samalla luokalla, Siiri tokaisi ja Jesper pukkasi tätä kyynerpäällä.
- No miten teillä on koulussa mennyt? Tuomas kysyi lapsiltaan.
- Tosi hyvin, mä sain kympin matematiikan kokeesta! Jesper selitti innoissaan isälleen.
- Entäs sinulla Siiri? Onko ollut kokeita?
Tomi loi tietävän katseen Siiriin. Heillä oli juuri ollut fysiikan koe ja Siiri ei ollut tehnyt koko koetta.
- Ihan hyvin on mennyt koulussa, Siiri sanoi ja mulkaisi Tomia.
Ruuan jälkeen Tuomas ehdotti, että he kaikki jäisivät rupattelemaan alakertaan, mutta Tomi ilmoitti heti, että hänellä on kamalasti läksyjä ja Siiri ilmoitti menevänsä purkamaan tavaroitaan. Vain Jesper jäi aikuisten seuraksi alakertaan.
Siiri kuuli kun Jesper selitti suuvaahdoten isälle jotain innoissaan.
Teinit eivät sanoneet toisilleen sanaakaan mennessään yläkertaan ja paiskasivat ovetkin lähes samaan aikaan kiinni.
Heti oven sulkeuduttua Siiri kaivoi puhelimensa taskustaan ja etsi sieltä Ninnin numeron.
- Moikka, miten siellä menee? Ninni kysyi heti kun vastasi puhelimeen.
- Et ikinä usko kuka on mun isän uuden vaimon poika!
- Joku meijän tuttuko?
- Tomi! Siiri huudahti.
- Tomi! Siis meijän luokan Tomi? Ninni kysyi kauhuissaan.
- No just se!
- Ei voi olla totta. Jopas sulla kävi huono tuuri. Kaikista meijän koulun pojista just Tomi.
- Mä en tiiä mitä mä teen? Mä haluisin lähtä heti kotiin, mut äiti sano, et mun pitää sinnitellä tää viikonloppu ja sit jos lähtisin se vaikuttais Tomist siltä, et pakenisin.
- Eiku nyt kestät sen ja muista pitää kulissit kunnos! Ninni tsemppasi.
- Tietysti.
- Mut nyt äiti huutaa syömään, jutellaan myöhemmin, Ninni sanoi.
- Okei. Moikka.
Siiri kaivoi repustaan tabletin ja istahti sohvalle.
Samaan aikaan viereisessä huoneessa.
Pari tuntia myöhemmin Tuomas ilmestyi yläkertaan.
- Etkö tulisi tuonne alas meidän kanssa? Muutkin ovat siellä.
- En, Siiri vastasi ja laittoi tabletin pois.
- Tulisit nyt. Voitaisiin käydä vuokraamassa vaikka joku elokuva, Tuomas ehdotti toiveikkaana.
- Mua ei oikeesti kiinnosta. Antaisit mun olla, Siiri sanoi isälleen.
- Antaisit vähän periksi. Et sinä voi ikuisesti kiukutella minulle, Tuomas huokaisi.
- Minä olen antanut periksi! Minä olen nyt täällä ja sen pitäisi riittää sinulle!
- Siiri, älä huuda minulle. Sinulla ei ole mitään syytä tehdä tästä niin isoa numeroa. Sinä et ole ainut kenen vanhemmat ovat eronneet, Tuomas sanoi napakasti.
- Mene pois ja anna minun olla rauhassa! Siiri huusi täyttä kurkkua ja kyyneleet ryöpsähtivät hänen silmistään.
- Iltapala on puolen tunnin kulutta, Tuomas ilmoitti ja poistui.
- En tule! Vihaan sinua! Siiri huusi itkusena.
Isänsä mentyä Siiri kumartui repulleen ja kaivoi sieltä yövaatteensa ja hiippaili vessaan.
Hän laski vedet ammeeseen ja istahti.
Okei, nyt hän oli jo selvinnyt melkein ensimmäisestä päivästä.
Yht' äkkiä vessan ovi aukesi ja Tomi astui sisään.
- Hullu! Häivy! Siiri huudahti nolona ja kietoi äkkiä kätensä itsensä peitoksi vaikka se olikin jo turhaa.
- Sori. Laittasit oven lukkoon, Tomi mutisi nolona.
Siiri katsoi posket kuumottaen kun poika poistui.
Hän ei varmasti tulisi tänne enää ikinä!
Nolostuneena hän harjasi hampaitaan pitkään eikä olisi halunnut astua vessasta ulos.
Tietenkin Tomi astui huoneestaan ulos juuri sillä hetkellä kun Siiri avasi vessan oven.
- Turhaan nolostelet, ei sussa ollut mitään nähtävää, Tomi mutisi.
- Kiitos tosi paljon, Siiri tokaisi loukkaantuneena.
- Ole hyvä vaan, Tomi virnisti kun huomasi Siirin reaktion.
- Idiootti, Siiri tiuskaisi ja tönäisi poikaa ja marssi huoneeseensa.
Yhdentoista aikaan Tuomas ja Jesper ilmestyivät yläkertaan.
- Laita tabletti pois. Nyt on nukkumaan meno aika, Tuomas ilmoitti.
- Jaa. No öitä sitten vaan.
Jesper kiipesi yläpedille mielissään. Hänellä oli ollut mukava päivä isän kanssa. Eikä ollut täytynyt kuunnella siskon kiukuttelua koko aikaa.
- Öitä, Siiri sanoi teennäisesti ja veti peiton korviinsa.
- Siiri, yöllä jos tulee jokin niin senkun tulet sitten herättämään, Tuomas sanoi.
(Tuomas tarkoitti Siirin paniikkikohtauksia.)
- Öitä! Siiri sanoi kovemmin ja tarkoitti, että isän oli aika poistua.
- Ihan hyvinhän se päivä meni? Linda totesi alakerrassa.
- Niin. Siirin kanssa on vielä paljon tekemistä, Tuomas vastasi vaimolleen.
- Se vie aikaa, Linda sanoi ja painoi suudelman miehensä huulille.
~
Mitä mieltä olitte osasta?
Kuunteletteko lukumusiikin/ sopiiko osaan?
Mitä mieltä olette osien pituudesta?
Ja kiitos kaikille kommentoijille! Ne piristävät ja innostavat jatkamaan. :)
