sunnuntai 16. marraskuuta 2014

45. Hei mä autan sua, jos sä tarviit mua.

Sainpas tehtyä uuden osan. Mutta siis, tämän jälkeen tulee luultavasti enää yksi osa tähän tarinaan ja sitten You and me, together alkaa olla pulkassa.



***

  Andy olisi kyllä voinut ilmoittaa niistä harkkojen peruuntumisesta vähän aikaisemmin.
 Mutta eihän se tietysti tule kysymykseenkään kun on kyse Andystä. Hänelle se on tietysti ihan oikei, että joudun kävellä monta kilometriä stadionille ja todeta, että treenit on siirretty illaksi. Niin tyypillistä.
 Onko tuo Kate? Mitä hän tuolla kyhnöttää?
 Hetkinen. Eikait hän vaan itke?
 Kait minä voin kysyä, että mikä hänellä on? Eivätkö kaikki tekisi niin? Eihän se ole yhtään outoa?
 Hitto, mitä minä sanon? Enhän minä enää voi perääntyä!
- Tuota, onko kaikki hyvin?
Hitto. Minä säikäytin hänet. Mitä hittoa hänelle on käynyt? Hänhän on ihan ruhjeilla.
 - Mitä sinä haluat? Etkö näe, että haluan olla yksin? Kate tiuskaisee silmät salamoiden.
 - Sinä olet loukkaantunut. Mitä on tapahtunut? 
Hienoa. Osaanko olla enää yhtään tahdikkaampi?
- Mitä se sinulle kuuluu? Häivy!
 Hän katsoo minuun vihaisesti kun istahdan hänen viereensä.
- Tuota, voinko auttaa jotenkin?
 - Mikä sinua vaivaa? Ihan kuin sinua kiinnostaisi minun auttamiseni, Kate puuskahtaa.
- Entä jos minua kiinnostaakin? Entä jos minä haluan todella auttaa sinua?
Kate vaihtaa asentoa ja kääntää katseensa pois minusta.
- Minä en usko. Miksi sinä muka haluaisit auttaa minua? Mitä minun tekemiseni sinua kiinnostaa?
 Okei. Olen ehkä tyhmän rohkea, mutta nojaudun Katea vasten ja hän säpsähtää, mutta ei työnnä minua pois.
- Mitä jos minä tykkään sinusta? 
 - Joo. Ihan varmasti, Kate naurahtaa.
- Se on totta. Kerro mitä sinulle on tapahtunut.
 - Minun isäpuoli. Hän vihaa minua, Kate kuiskaa.
- Löikö hän sinua? kuiskaan ja Kate nyökkää.
 Nousen varovasti ylös ja vedän Katen mukanani seisomaan.
- Minä asun tässä lähellä. Tuota, haluaisitko tulla meille niin puhdistettaisiin nuo haavasi, takeltelen.
 - Sinun kotiisi? Kate kysyy epäuskoisena.
 - Niin. Pystytkö sinä luottamaan minuun?
- Eikat minulla ole mitään menetettävääkään, Kate toteaa hiljaa.

***

 - Ethän sinä voi olla tosissasi? Eihän hän ole yhtään tyylikäs tai mitään! Andy paasaa.
 - Minulle on ihan sama mitä mieltä sinä hänestä olet. Minä tykkään hänestä ja haluan, että jätätte hänet rauhaan typeriltä vitseiltänne tästä lähtien!
 - Siis oikeesti? Aiotko alkaa seurustelemaan sen kanssa?
- Jos hän suostuu niin kyllä!
- Ymmärrän. Oikeastaan tää oli aika arvattavissa. Lopeta Andy, äijähän on rakastunut, Matt tokaisee.

~

"Välillä mä huomaan et jään suoraan silmiisi surullisiin katsomaan.
 Jotkut tyypit haukkuu sua ja satuttaa,
 Ei ne sais tulla mitään ilkeetä sanomaan.
 Pahat sanat koittaa päästä ihosi alle ja sä toivot että oisit luodinkestävä.
 Must tuntuu että joudut yksin kaiken kestämään
 Niin et kukaan muu ei välitä.
 Ei ne saa sua mukanaan pinnan alle-ee."

~

maanantai 10. marraskuuta 2014

Shanna ladattavana!


Eli jotkut joskus pyytelivät Shannaa ladattavaksi niin nyt se sitten onnistuu!
Paina Lataa! tekstiä niin pääsette sims studiooni lataamaan Shannan.

Lataa!

tiistai 21. lokakuuta 2014

44. Oo siellä jossain mun.



***

 Aika kului nopeasti. Se aivan kuin juoksi. Ja Monreyn perheen elämä lipui kuin käsistä.
 Shanna oli tähti, iso tähti. Nick oli jättänyt musiikkibisneksen kokonaan taakseen ja vältteli julkisuutta minkä kerkesi.
He olivat vielä yhdessä, mutta kumminkin erikseen.

***

 Pitkän koulupäivän jälkeen Kate raahautui väsyneenä työpaikalleen missä kävi kolme kertaa viikossa koulun jälkeen auttelemassa.
 Hänen mielialansa laski kuin lehmän häntä kun näki ketkä olivat viettämässä aikaa kahvilassa.
 Alex kumppaneineen oli ilmeisesti vetelehtinyt kahvilassa koko päivän koulun sijasta.
 Kate kävi viemässä ulkovaatteensa naulakkoon ja laahusti sitten tiskin taakse.
- Täällä ollaan, Kate ilmoitti.
 - Hyvä kun tulit. Minun pitää lähteä käymään tukussa. Pärjääthän yksin? hänen työtoverinsa kysyi.
 Kate vilkaisi viereiseen pöytään missä pojat loivat häneen uteliaita katseita. Pärjäisikö hän yksin noiden seurassa?
- Joo, tietty. Mene vain, Kate kumminkin vastasi.

***

 - Mitähän toi täällä tekee? Matt ihmetteli.
 - No niinpä. Luulisi, että niissä hevosissa riittää tarpeeksi tekemistä, Andy naureskeli letkautukselleen.
 - Ehkä se seurustelee ton äijän kanssa, mitäs sanot? Andy jatkoi.
- Tai sitte se vaan on täällä töissä, Alex vastasi laiskasti.
 - No mikä mättää? Matt huudahti.
 - Ei mikään. Kunhan mietin, Alex mutisi.
- No kerro nyt. Mikä vaivaa? Andy kehotti.
- Mietin vaan, että mutsi palaa tänään kiertueelta takas kotiin.
- Eiks se sitte oo hyvä? Matt kysyi.
- Niin. Kotona vaan vallitsee jäätävä ilmapiiri kun mutsi on kotona. Ne riitelee faijan kanssa koko ajan, Alex vastasi ja loi katseensa Kateen.

***

 Miksi toi tuijottaa? Kate ajatteli ja liikahti hermostuneena.
 Hän käänsi katseensa ja kohtasi Alexin katseen silmästä silmään. Sitten poika käänsi katseensa pois.
 Mitähän toikin oli nyt olevinaan? Kate pohti.
 Lähtisivätköhän he kohta?

***

 - Treenit alkaakin kohta. Pitää ruveta vissiin valumaan, Andy ilmoitti.
 - Mä en tuu tänään, Alex ilmoitti kun Andy ja Matt nousivat pöydästä.
- Miten niin? Andy ihmetteli.
- Tänään ei oikein huvita. Tuun kyllä huomenna.
- Ootko varma? Matt kysyi kun Andy meni hakemaan heidän takkejaan.
- Joo. Menkää te vaan. Mä jään vielä tänne.

***

 Poikien mentyä Alex nousi ja keräsi heidän tyhjät tölkkinsä ja toi ne tiskille.
- Mä olisin kyllä voinut hakea ne, Kate sanoi ja Alex tuijotti taas häntä.
- Eikö asiakaspalvelussa pitäisi olla vähän kohteliaampi? Mä sentään säästin sulta vaivaa, Alex töksäytti.
 - No kiitos kovasti, Kate puhahti.
 - No älä nyt sentään hymyys tukehdu, Alex sanoi sarkastisesti.
- Ei huolta, Kate vastasi Alexin poistuessa.

***

 Shannalla oli samana iltana sen vuoden viimeinen konsertti menossa ennen kuin hän jäisi pitkälle lomalle. Hänellä oli koko päivän ollut kamala päänsärky, mutta hän aikoi heittää viimeisen keikan kunnialla loppuun.
 Viimeisen kappaleen kohdalla hänen sormensa lipesivät kitaran kieliltä ja hänen ylitseen vyöryi kamala tunnevyöry. Hän oli juuri esittämässä hänen ja Nickin yhdessä säveltämää kappaletta, joka oli tehty monia vuosia sitten, jonka Shanna oli opetellut uudestaan muistinmenetyksensä jälkeen.
 Hänen mieleensä palasi muistikuva jostakin, joka häipyi samantien hänen mielestään.
 Shanna siristi silmiään ja aloitti kertosäkeen uudelleen.
 Lisää muistikuvia vyöryi hänen eteensä.
Shanna soitti kappaleen loppuun järjettömästä päänsärystä huolimatta.
 Hän päätti kiertueen leveää tekohymyä hymyillen ja romahti vasta kun viimeinenkin kuuntelija oli poistunut salista.
 Muistikuvat palasivat kuin lumivyörynä hänen mieleensä.
 Shanna romahti lavalle istumaan kun Nickin ja hänen hääpäivä muistui hänen mieleensä.
 Raskaus, hyvänenaika. Miten hän oli pystynyt unohtamaan pienen poikansa?
 Ja lopulta hän muisti onnettomuusaamun.
 Shanna istui lavalla ja tärisi.
 Pystyisikö hän vielä pelastamaan elämänsä? Jaksaisiko Nick yrittää vielä kerran uudestaan?

***

 Oli keskiyö kun taksi ajoi Shannan kotiin.
 - Mitä on tapahtunut? Nick kysyi kun näki Shannan kyyneleet.
 Kyyneleet vyöryivät Shannan poskilta kun hän ryntäsi miehensä syliin pitkästä aikaa moneen vuoteen.
 - Anteeksi, anna anteeksi, Shanna sopersi ja nikotteli kyynelten keskeltä.
Nick jäykistyi ja kysyi varoittavalla äänellä:
- Mitä sinä pyydät anteeksi?
 Shanna irrottautui miehestä ja katsoi tätä suoraan silmiin.
- Minä muistan. Nick minä muistan ihan kaiken. Olen ollut ihan kamala teille, Shanna nyyhkytti.
Nick katsoi tärisevää vaimoansa ja veti tämän syliin.
- Mitä sinä muistat?
- Minä muistan ihan kaiken. Meidän häämme ja Alexin syntymän.
Nick rutisti Shannaa lujasti ja hänen poskelleen vierähti kyynel. Hän ei ollut uskonut, että tämä päivä koittaisi ikinä.
 - Mitä on tapahtunut? Alex kysyi kun löysi molemmat vanhempansa nyyhkyttämästä alakerrasta.
 - Äiti muistaa taas, Nick vastasi ja veti poikansa heidän luokseen. Alex yritti ensin vastustella mutta Nick ei päästänyt irti vaan rutisti sekä vaimonsa, että poikansa syliinsä.
 - Minä olen ollut ihan kamala. Olen ollut maailman huonoin äiti, Shanna itki ja tärisi.
- Ei se mitään äiti, Alex vastasi ja kieri kätensä äitinsä ympärille.
- Anna anteeksi.
- Äiti ei se mitään. Älä äiti itke, Alex sanoi.

~

"Odotanko turhaan sua sittenkin?
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin?
Välimatka piinaa ja painaa mua,
kuka päättää, ketkä saa onnistua?"

 ~

Mitäs piditte osasta?